Oma käsitykseni löytämieni tietojen perusteella on, että nimi Vesteri(nen) on alun perin balttinimi.

Ja kertoo, että suvut ovat alunperin Baltiasta eli tarkemmin Semgallin maakunnasta - nykyistä Latviaa - tulleista ihmisiä, jotka sieltä pakenivat Saksan ritarien valloituksia noin v. 1290  eivätkä jääneet heidän orjikseen.

Vesterit ja Vesteriset ovat semgallien kuninkaan Viesturs'in perillisiä. Hän oli semgallien toiseksi viimeinen kuningas.

Hänen niminään eri asiakirjoissa ovat myös nimet Viestards, Viesthard ja latinankielisissä teksteissä Vesthardus. Ja nimimuoto Vesters ja Vester  esiintyvät myös molemmat hänestä kirjoitetuissa teksteissä. Esimerkiksi  saksankielisessä kronikkatekstissä muodossa  den konic Vester.  Hänen hallintopaikkansa oli Terveten linna.

Tuosta henkilöstä löytyy netiltäkin aika paljon aineistoa, myös englanninkielistä.

Nykyisin tuosta Terveten linnasta paikallinen kansa käyttää nimeä Cucurkalns.  On ihmeteltävää, että tuo nimi Kukkuri sekin on paikannimissä Suomessa siellä täällä eikä se nimi ole suomenkieltä.

Vuonna 1205 hän kyllä liittyi Saksan ritarien kanssa yhteistyöhön taistellen heidän kanssaan liettualaisia vastaan, jotka tekivät tuolloin ryöstöretkiä hänen maakuntaansa. Eräässä taistelussa v. 1205 hänen joukkonsa tappoivat liettualaisruhtinas Žvelgaitis'in.

Kun Saksan ritarit alkoivat rikkoa hänen kanssaan tekemäänsä rauhansopimusta ja yrittivät valloittaa semigallialaisten linnoitusta Mežotne'essa, hän sanoutui Saksan ritareista irti eikä lopulta koskaan ottanut kristinuskoa.

Ja liittoutui samalla liettualaisten kanssa, jotka hekin vastustivat Saksan ritarien jatkuvia hyökkäyksiä.

Vesters itse kuoli v. 1230, mutta hänen aloittamansa puolustussota oli menestyksellinen ja vasta v. 1290 ja lopullisesti 1300-luvun puolella Saksan ritarit saivat valtaansa Semgallian, nykyisen Latvian keskisen osan Riian kaupungista etelään.

Liettuan historiantutkijat ovat selvittäneet, että tuon valloituksen jälkeen tuo Semgallia oli lähes tyhjä. Kun ei mainita ketään Vesterin perillisiä paikallisina päälliköinä valloituksen jälkeen, he ovat lähteneet pakolaisiksi eivätkä ole antautuneet valloittajalle eivätkä ole nousseet aatelisiksi siellä. Nimittäin vain aivan muutama valloitettujen heimojen johtajista pääsi korkeisiin asemiin uuden vallanpitäjän aikana, sillä vastaan taistelleet soturit teloitettiin yleensä ilman muuta tavattaessa.

Olen selvittänyt, että Saksan ritarien veristen valloitusten jälkeen kovimmat taistelijat, heimojen päälliköt, kauppiaat ja nuoriso pakenivat joko Liettuaan tai lähtivät suoraan Suomeen ja Karjalaan.

Koska Semgallin asukkaat – varsinkin päälliköt olivat moniavioisia, oli tuollaisella kuninkaalla monia vaimoja ja monia poikia. Jo tuolloin on syntynyt monia Vesterien sukuhaaroja muuttamaan Karjalaan.

Liettuan suuriruhtinas ja Novgorodin ruhtinas olivat jo vuodesta 1259 alkaen kiinteässä sotaliitossa keskenään. Taistelivat yhteisiä vihollisia vastaan. Ja tähän yhteistyöhön kuului jatkossa myös joukkojen siirtoa Novgorodiin.

Kun liettualaissyntyinen prinssi Daumantas v. 1265 lähti itsekin tavallaan pakolaisena Liettuasta Pihkovaan ja hänen mukanaan oli hänen 300 kannattajaansa, syntyi siitä pakolaisille väylä lähteä Liettuasta Novgorodiin.

Olen selvittänyt suuren joukon sukuja, jotka ovat lähtöisin sieltä joko liiviläisten heimosta joko Itämeren rannikon liiviläisinä tai Riian seudun ja sen sisämaan liiviläisinä, semgallien heimosta (nyk. Latviaa), seelien heimosta, kuurilaisten heimosta tai muinaispreussilaisten mailta.

Ajanjaksolla 1200- 1300 on pitkän aikana lähtenyt sieltä noin 120.000 pakolaista Karjalaan. Vähitellen mutta jatkuvasti, niin että mihinkään kronikoihin ei heidän muutostaan ole merkitty tietoja.

Vasta tuolloin Suomen keskiosan ja varsinkin Karjalan heimon kansa muodostui, kun suuri osa asukkaista oli näitä pakolaisia.

Näitä tulokkaita oli miehistönä siinä Pihkovan ruhtinaan Daumantasin laivastossa, joka v. 1282 kaappasi haltuunsa ne Venäjän ruhtinaskuntien aarteet, joita muuan vallasta syösty Venäjän ruhtinas ryösti ja yritti kuljettaa Ruotsiin. Tuo kaappaus onnistui. Tuo sampo-retki oli Kalevalan sampo-runojen todellinen historiallinen tapahtuma.

Tuon sampo-retken selostuksen Kalevalan keskeisen kertomusrunon todellisena historiallisena tapahtumana julkistan ennen seuraavaa Kalevalan-päivää, 16.2. Ilomantsissa. Ja eräillä muilla paikkakunnilla.

Näkyykö Vesteristen suvun ulkoisista piirteistä vielä, että he ovat balttilaisen heimon perillisiä? Näkyy kyllä. Mitä olen tavannut Vesteristen miehiä, he ovat lähes kaikki kohtalaisen pitkävartista kansaa. Erityisesti näkee heissä, että he ovat ruskeasilmäisiä, jollaisia nuo baltit ovat. Olen nimittäin ollut vuoden ajan töissä noissa maissa ja katsonut siellä ihmisiä silmiin, muittenkin kuin tyttölasten silmiin.

Kun Vesteristen sukuseura järjesti kesällä 2008 seuran 40-vuotisretken Latviaan Riikaan, sukuseura kävi retkeilemässä varsin lähellä omia juuriaan. Matkaamalla jonkin matkaa sisämaahan seuran retkikunta olisi voinut tutustua Terveten linnan raunioihin ja laskea siellä seppeleen suvun kantaisän, semgallien heimon yhden viimeisen kuninkaan, maineikkaan Vestersin linnan raunioille.

En ole vielä löytänyt yhtään sukua Suomesta, joka tällä tavoin voi esitellä olevansa jonkun tunnetun kuninkaan suoraa sukua tuolta ajalta.

Olen kyllä seurannut, että Virossa muutamat suvut viime aikoinakin ovat esittäneet sukunsa vaiheita tuolta balttien mailta Viroon 1200-luvulta alkaen, esimerkiksi Taltsien suku  Talsin liiviläisalueelta peräisin olevana sukuna.

Lyhyesti:

Metsänhoitaja Ilmari Kosonen Jyväskylästä on kirjoittanut selostuksen, että kaikki Vesterit ja Vesteriset ovat nykyisen Latvian alueella eläneen semgallien heimon tunnetun kuninkaan heimopäällikön Vesthardus’in, Viestards’in, Vesteri’n jälkeläisiä, jotka ovat paenneet maastaan pakolaisina Saksan ritarien valloitusten yhteydessä 1200- ja 1300-lukujen vaihteessa ja hakeutuneet asukkaiksi Karjalaan - monien muiden suomalais- ja karjalaissukujen kanssa.

Kirjoitan näistä valtavan paksuksi tulevaa kirjaa.

Olen lähettänyt Vesteristen sukuseuralle tietoja näistä löydöistäni, tosin ensi alkuun vielä järjestämättömänä tietoaineistona.